Search blogs.fi

  • Johtaako Hesarin prostituution vastainen ristiretki jo pian haluttuun tulokseen?

    Hesarin tietojen mukaan oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.) aikoo esittää seksin oston muuttamista laittomaksi. Asia ei ole kuitenkaan vielä edennyt virallisen lakiesityksen ja nyt on vielä hyvää aikaa kiihkottomasti pohtia esityksen hyviä ja huonoja puolia, vaikka Helsingin Sanomien moraalinvartijat tekevätkin nyt kaikkensa rajoittaakseen keskustelun siihen miten prostituutiota voitaisiin vähentää, esittämättä itse asiassa perusteluita sille miksi tuo elämän alue pitäisi asettaa niin tärkeäksi päämääräksi, että yhteiskunnan pitää tehdä jopa merkittäviä uusia taloudellisia panostuksia asiaan, erityisesti nykyisessä taloudellisessa tilanteessa.

    Tässä vaiheessa voi esimerkiksi miettiä onko todella syytä luoda kokonaan uutta rikosten ja myös rikollisten luokkaa lisäämään jo eräiden tietojen mukaan äärirajoilla toimivan tuomioistuimien taakkaa.
    Tällainen rasite väistämättä syntyisi, sillä ilman todellisia, tuntuvia sanktioita uusi laki jäisi pelkäksi kuolleeksi kirjaimeksi. Näiden sanktioiden arvioiminen ja määrääminen taas olisi väistämättä tuomioistuinlaitokselle uusi ja lain myötä entistä salailevammaksi muuttuvan kaupanteon luonteen vuoksi usein myös hyvin vaativa tehtävä.

    Toinen mietinnän arvoinen asia on kannattaako luoda uutta lakia, joka on valmiiksi yleisen oikeuskäsityksen vastainen. Yleisen oikeuskäsityksen mukaanhan esimerkiksi huumekaupassa myyjä on todellinen syyllinen ja ostaja saatetaan nähdä jopa hänen uhrinaan.
    Seksin ostotapahtumaahan ei voi olla olemassa ilman seksin myyjää, aivan samalla tavalla kuin huumekauppaa ei voi tehdä ilman myyjää. Yleisen oikeustajun mukaista ei ole, että tapahtuma, jota ei itse asiassa koskaan voi olla olemassa ilman myyjää, olisi rikos vain ostajan kannalta.
    Ilmeisesti taustalla on ajatus, että seksin myymiseen ajaudutaan olosuhteiden pakosta ja ostajien painostamana, mutta tämä varmasti pätee aivan kaikkiin myyntirikoksiin. Vakavat taloudelliset ongelmat ja tieto olemassa olevasta kysynnästä johtavat varmasti myös huumeiden myyjiä puuhiinsa.

    Pahaa pelkään, että taustalla on todellisuudessa halu esittää prostituutio vain miesten aiheuttamana ongelmana, johon naisille ei oikeastaan ole osaa eikä arpaa, vaan he jotenkin aina viattomina ajautuvat miesten virittämään ansaan.
    Toki harvempi argumentin esittäjistä ajattelee, että sama puolustus voidaan esittää huumekauppiaiden puolesta. Jos huumeiden kysyntää ei olisi olemassa, ei olisi huumekauppaakaan.

    Wikipedia

    Toisaalta on vakavasti syytä miettiä miten seksin oston tekeminen laittomaksi todella vaikuttaisi itse ongelmaan. Tuleeko kaikissa tunnetuissa yhteiskunnissa läpi koko ihmiskunnan historian esiintynyt halu ja tarve ostaa seksiä todella katoamaan, jos asia tehdään laittomaksi?
    Olisiko mahdollista, että kyse olisikin vain julkisivun siivoamisesta, eikä itse ongelma todellisuudessa häviäisi mihinkään, vaan laittomuuden myötä kauppa vain siirtyisi hieman hämärämmille sivukujille?

    Toisaalta pelkään pahoin, että prostituution vastaisen ristiretken osanottajat ovat juuri niitä samoja ihmisiä, jotka aiheuttanut suuren osa postituution mukanaan tuomista ongelmista. Paradoksaalista kyllä prostituution aiheuttamista ongelmista merkittävä osa nimittäin on seurausta nimenomaan ja vain siitä, että tuon ammatin harjoittajat leimataan ja tuomitaan usein jopa yhteiskunnan ulkopuolelle. Tämä taas on seurausta nimenhomaan prostituution moraalitasolla toimivasta tuomitsemisesta.

    Asian luonteen tuntien on aivan pakko lisätä, että asia ei koske minua mitenkään henkilökohtaisesti, sillä en ole koskaan edes harkinnut sekin ostamista, enkä edes ole koskaan jutellut kenenkään kanssa, jonka olisin varmasti tiennyt olevan seksin myyjä.
    Minua kiinnostaa kuitenkin kaksinaismoralismin uuden nousun vastutaminen. Tuon liikkeen moottoriksi Helsingin Sanomat on jo aivan liian usein valjastettu.

  • MIllainen on 'taimattu' esitys?

    Godotia odottamassa

    Hesarivahti innostuu yleensä kirjoittamaan vain, kun Helsingin Sanomien journalistinen linja tuntuu horjuvan toimittajien moraalisen tuohtumukseksen tai henkilökohtaisen ideologian ajamisen vuoksi, mutta tänään on aivan pakko kommentoida hieman kevyempääkin asiaa.
    Samuel Beckettin 'Godotia odottaessa' -näytelmän arvosteluun sisältyy nimittäin seuraavanlainen lause:

    "...hänen kokonaisvaltainen, sormenpäitä myöten mietitty ja taimattu ilmaisunsa tekee..."

    Nyt on pakko sanoa, että ainakin pitkän saksan lukeneilla menee tässa kohtaa sormi suuhun. Mitä ihmettä voi olla 'taimaaminen'. Se voisi tietenkin olla 'tuumattu' tai 'tuunattukin', mutta vain väärin kirjoitettuna.
    Toki jokainen englantia osaava ymmärtää, että kantasana ei suinkaan ole mikään suomen kielen sana, vaan englannin kielen sana 'timing', joka on vain sopeutettu suomeen ja taivutettu suomen kielen mukaisesti. Niin, jos tätä lukee joku englantia osaamaton (mitä syvästi toki epäilen), niin 'timing' on suomeksi jotakuinkin samaa kuin 'ajoittaminen'.

    Niinpä niin, 'taimattu' taitaa siis tarkoittaa suomeksi samaa kuin sana 'ajoitettu'.
    On tietysti paljon mahdollista, että englanninkielinen termi on jo ohittanut ja syrjäyttänyt alan sisäisessä kielenkäytössä suomenkielisen vastineensa. Voikin olla, että arvostelun kirjoittaja vain haluaa osoittaa arvostelua lukeville teatterilaisille kuinka 'in' hän on alan termistössä.

    Valitettavasti lehteä lukevat muutkin kuin alan ammattilaiset ja on paljon mahdollista, että monessa aamiaispöydässä on tänä aamuna raavittu hetke hämmentyneensä päänahkaa, kun on mietitty mitä kummaa se 'taimaaminen' oikeastaan voi olla.

  • Mitä Ranskassa oikeastaan tapahtuikaan?

    Hesarivahti on elellyt hiljaiseloa jo jonkin aikaa, sillä Hesarin uutisointi on noudatellut suhteellisen normaaleja uutiskriteerejä jo pitkään. Ranskan maanantaisen ’ydinvoimaonnettomuuden’ uutisointi oli kuitenkin jälleen sitä samaa vanhaa itseään; antennipipot täristen Hesarin toimittajat jahtasivat omia poliittisia ja ideologisia päämääriään unohtaen autuaasti, että he olivat tekemässä uutislehteä, eivätkä mielipidelehteä.
    Marcoulen matalasti radioaktiivisia metallijätteitä käsittelevässä laitoksessa tapahtunut hyvin tavallinen teollisuusonnettomuus oli yht’äkkkiä muuttunut toimittajien mielessä ’ydinvoimaonnettomuudeksi’.
    Kun juttua kirjoitettaessa oli jo selvää, että minkäänlaista ’ydinvoimaonnettomuutta’ ei ollut koskaan ollutkaan, niin lehden jutun kärki olikin rakennettu kokonaan sen varaan, että Ranskan hallitus ei ollut ryhtynyt luomaan paniikkimielialaa ja tiedottanut radioaktiivisen laskeuman vaarasta, jota ei tosin kuitenkaan koskaan ollut.

    Marcoulen laitos Ranskassa - Wikipedia

    Juttua lukiessaan suorastaan näkee kuinka toimittajan antennipipo tärisee jo lähes hallitsemattomasti, kun hän haastattelee närkästynyttä ranskalaista, joka valittaa, ettei häntä ollut varoitettu vaarasta, jota ei siis oikeasti ole koskaan ollut.
    Asiantilan oikea laatu toki selviää, kun malttaa lukea kaikki kainolojutut, mutta tyypillinen lehden vilkaisija jää väistämättä käsitykseen, että Ranskassa oli tapahtunut jotain vakavaa ydinvoimaan liittyvää, joka kuitenkin oli painettu villaisella.
    Todellisuudessahan onnettomuus ei koskaan aiheuttanut minkäälaista laskeuman vaaraa, koska kyseinen laitos ei edes käsittele sellaisia jätteitä, jotka voisivat moisen vaaran aiheuttaa. Ranskan hallinnon päätös olla herättämättä aiheetonta ja turhaa paniikkia on siis hyvin ymmärrettävä ja päinvastainen päätös olisi ollut yksinkertaisesti virheellinen ja väärä.

    Kaiken kaikkiaan voi toisaalta todeta, että minkäänlaiset ydinvoimaan liittyvät onnettomuudet ovat niin harvinaisia, että pienetkin sattumukset on pakko paisuttaa järjettömiin kokoluokkiin.
    Ranskan kokoisessa maassa kuolee varmasti melkoinen joukko ihmisiä teollisuusonnettomuuksissa niin, että asiasta ei ole edes pikku-uutista Helsingin Sanomissa, mutta suorastaan huvittavaa on, että matala-aktiivisia ydinjätteitä käsittelevässä laitoksessa tapahtuva tavallinen teollisuusturma vaatii kokonaisen sivun kolumneineen, grafiikoinen kaikkineen.

    Toki on ymmärrettävää, että alkuperäinen mieltä kiihottava ajatus oikeasta ydinturmasta saa ydinvoimaa henkeen ja vereeen vastustavan toimittajan veret liikkeelle, mutta ehkäpä homma olisi pitänyt tajuta vetää takaisin, kun selvisi, että mitään 'ydinturmaa' ei ollut koskaan tapahtunutkaan, eivätkä edes onnettomuuden uhrit kärsineet radioaktiivisuuden aiheuttamista ongelmista, vaan metallinsulatuksessa tapahtuneen häiriön ja siitä aiheutuneen räjähdyksen aiheuttamista vammoista.

    Voi miettiä, että mistä tapahtuisi, jos vaikkapa öljyteollisuutta seurattaisiin samalla tavalla: 'Jälleen vakava öljyturma; öljyrekka törmäsi henkilöautoon' tai 'Pelätty, uhkaava öljyvuoto saatiin sittenkin ankarin ponnistuksin kuriin' (siis ennen kuin öljyä ehti vuotaa lainkaan luontoon).

  • Helsingin Sanomat palailee journalistiseen arkeen

    Wikipedia

    Hesarivahti voi ilmeisesti keskittyä jo lumitöihin, sillä Helsingin Sanomien toiminta Japanin tsunamin ja maanjäristyksen seurannassa näyttäää nyt palanneen normaalille tasolle.
    Lehti kertoo tänään (to 24.3.) vihdoin myös tsunamin taloudellisista vaikutuksista, mutta kertoo aivan normaalilla tavalla tsunamin aiheuttaman ydivoima-onnettomuuden tuottamista radioaktiivisista päästöistä, tosin jälleen usein vain pahimpia mahdollisia tulevia vaikutuksia arvaillen.

    Japanin ydinvoima-onnettomuuden jälkiseuranta on kuitenkin joka tapauksessa asia, joka aivan varmasti kuuluu lehden tehtävään uutisvälineenä. Tosin Helsingin Sanomat unohtaa tänään kokonaan kertoa miten ydinvoimalan korjaustyöt etenevät ja niistä tietoa saadakseen on jälleen turvauduttava kansainvälisiin tietolähteisiin.
    Joka tapauksessa tämä saattaa olla viimeinen kommentti tällä erää, sillä nyt Helsingin Sanomat jo näyttäisi palanneen normaaliin journalistiseen arkeen tässäkin asiassa ja pahin aatteen palo näyttää nyt jo hiipuneen.

    Olen jo saanut palautetta, jossa kysytään, eikö ydinvoimaonnettomuudesta olisi saanut kertoa lainkaan. Aina on ihmisiä, joiden mielestä vain nolla tai sata ovat ainoita mahdollisuuksia.
    Olen kuitenkin tässä blogissa arvostellut vain Helsing Sanomien tapaa uutisoida ydinvoimaonnettomuudesta suhteessa tsunamista ja maanjäristyksestä uutisoimiseen.
    Tsunamin aiheuttama ydinvoimaonnettomuus oli aivan varmasti hyvin tärkeä uutinen ja aivan varmasti ansaitsi paikkansa lehden pääuutisena useana päivänä ja myös useammalla sivulla kerrottuna.
    Japanin ydinvoimaonnettomuudesta kertominen oli siis ehdottoman välttämätöntä, eikä lehti varmasti ole tietoisesti koskaan valehdellut asiasta kertoessaan.

    Asia, johon puutuin oli uutisoinnin suhteettomuus; vaiheessa jossa ydinvoimaonnettomuus oli aiheuttanut vain neljä loukkaantumista ja tsunamin tiedettiin varmasti surmaneen yli 10 000 ihmistä, tsunami hävisi Helsingin Sanomien sivuilta kokonaan.
    Tsunamin pitkäaikaiset vaikutukset japanilaisten elämään ja Japanin talouselämään ovat kuitenkin varmasti ylivoimaisesti suuremmat kuin tsunamin aiheuttaman ydinvoimaonnettomuuden vaikutukset, vaikka säteilyn uhka aiheuttaakin valtavasti pelkoa ja henkistä kärsimystä, jota tiedotusvälineet ruokkivat.

    Ongelmana kuitenkin näen edelleen sen, että vaikka Helsingin Sanomat on viikon ajan uhrannut sivukaupalla tilaa ydinvoimaonnettomuudelle, ei lehti ole koko aikana ehtinyt pahemmin kertomaan säteilyn todellisista, tutkituista terveysvaikutuksista.
    Pelkäänpä, että Helsingin Sanomien lukijoiden keskuudessa edelleen elääkin vahvana säteily-myytti, jossa säteilylle altistuminen on jotenkin kuolemaa pahempi kohtalo, joka jollakin salaperäisellä tavalla sinetöi ihmisen kohtalon.

    Todellisuudessahan voimala-alueen ulkopuolelle nyt levinneet Fukushiman radioaktiiviset päästöt vain lisäävät laskennallista mahdollisuutta sairastua joihihin syöpäsairauksiin jossakin myöhemmässä elämänvaiheessa, eikä nyt havaituilla päästötasoilla kyse ole vielä välttämättä kyse sen luokan asioista, joiden todellisia terveysvaikutuksia voitaisiin tulevaisuudessa havaita edes tilastollisesti.

  • Hesari muisti taas tsunamin uhrit!

    Tsunamin tuhoja Matsushitan satamassa - Wikipedia

    Olisikohan Hesarivahdin jo aika vetäytyä taas talvilevolle? Ensimmäisen kerran lähes viikkoon Helsingin Sanomat nimittäin huomioi tänään keskiviikkona 23. maaliskuuta Japanin maanjäristyksen ja tsunamin satojen tuhansien uhrien vaikean tilanteen sen sijaan, että lehti keskittyisi edelleen kyselemään japanilaisilta heidän ydinvoimaan liittyvistä peloistaan ja arvailemaan mahdollisia tulevia pahimpia mahdollisia vaihtoehtoja Fukushiman ydinvoimalan tulevaisuuden suhteen.
    Lehti on siis tässä suhteessa jo palannut normaaliin journalistiseen käytäntöön ja silloin Hesarivahtikin voi taas ryhtyä nauttia kevätauringosta rauhassa.

    Toisaalta lehti on ikävä kyllä myös uskollinen valitsemalleen journalistiselle linjalle, sillä Fukushiman voimalan korjaustöiden edistymisestä kertova alakerran juttu on taas otsikoitu tavalla, joka ei suinkaan kerro asioiden kohentumisesta, vaan jälleen on löydetty uusi huoli: 'Veden kiehuminen huolestutti Fukushimassa'.
    Itse jutun kärkikin on vain mahdollisten ja teoreettisten mahdollisten tulevien ongelmien pohdintaa. Sanat 'jos' ja 'voi' olivat jutussa ahkerassa käytössä.

    Kun asiaa oikein miettii niin jokainen Hesarin ydinvoimalan korjaustöiden edistymisestä kertonut juttu on otsikoitu jonkin huolenaiheen tai ongelman kautta. Itse asiassa voimalan turvallisuustilanteen parantuminen ei ole ainakaan vain otsikoita seuranneille lukijoille ehkä selvinnyt lainkaan.
    Voipi jopa olla Hesarin lukijoita, joiden mielestä ydinvoimalan tilalle on vain heikentynyt ja uhka vain kasvaa, vaikka vaikkapa alla olevissa linkeissä olevia juttuja lukemalla voi asiasta saada hieman toisenlaisen käsityksen:

    http://www.theregister.co.uk/2011/03/22/fukushima_tuesday_2/
    http://www.theregister.co.uk/2011/03/22/fukushima_tuesday_2/page2.html

    En suinkaan väitä, että yllä olevissa linkeissä olevilla sivuilla olisi tarjolla minkäänlainen lopullinen totuus. Sieltä löytyy kuitenkin aivan toisenlainen näkemys samoihin tapahtumiin. Pointtini on, että tämän toisen (ja mielestäni hyvin perustellun) näkemyksen olemassaolosta ei Helsingin Sanomia lukemalla voi yksinkertaisesti edes tietää mitään.
    Toki 'lopullinen totuus' on varmasti jossakin siellä välimaastossa. Väitän silti edelleen, että pelkästään Helsingin Sanomien viimeisen viikon ajan harjoittamaa uutisointia seuranneen ihmisen käsitys Japanin tapahtumista voi olla jopa pahan kerran vääristynyt.

Footer:

The content of this website belongs to a private person, blogs.fi is not responsible for the content of this website.